ii. Ballard on raamikas, suurimerkkinen raudikko, joka vaikuttaa ryhtinsä ja lennokkaiden liikkeidensä ansiosta isommalta kuin oikeasti onkaan. Kotioloissa se on kuulemma varsin "tavallinen hevonen", jota ei ehkä heti arvaisi GP-tason menestyneeksi kilpahevoseksi. Ballard on luonteeltaan varsin rauhallinen ja helposti käsiteltävissä, joten monet tilalle vastikään palkatut hevosenhoitajat ovat saaneet ensimmäiseksi hoidettavakseen juuri sen. Normaaliarjessa Ballard on kuin kuka tahansa hevonen, joka nauttii laitumen kuraisimmassa kohdassa piehtaroimisesta ja rakastaa rentoja laukkamaastoja yli kaiken. Kilpailutilanteessa hevosesta tuleekin sitten esille se toinen, kilparatsumaisempi puoli. Radalla se keskittyy antamaan kaikkensa ja erityisesti laukkasuluistaan ja sarjavaihdoistaan keräilee erinomaisia arvosanoja. Tyypillisesti aktiivisimman kilpailukauden jälkeen Ballard ottaa vastaan tammoja ja tällä hetkellä orilla on 169 jälkeläistä. Sen jälkeläisistä valtaosa on tammoja, mutta oreista löytyy sitten useampia kymmeniä GP-tason ratsuja. Monet ovat isänsä tapaan isomerkkisiä raudikkoja ja varsinkin laadukasta laukkaansa ori näyttää periyttäneen monille.

iii. Baptiste on nimi, jonka varmaan jokainen oldenburgien parissa ollut tuntee. Ruunikko läsipää oli luonteeltaan melko haastava ja sillä oli tapana osoittaa mieltään hyppimällä takajaloilleen. Herkkänä ja reaktiivisena hevosena se sieti hyvin huonosti ratsastajan tai käsittelijän taholta tullutta liiallista painetta. Siinä mielessä sen koulutus ei ollut helpoin homma, mutta kuitenkin Baptiste pääsi ensimmäisen kerran GP-radoille 7-vuotiaana. Kokoamiskykyhän orilla oli ilmiömäinen, kokoaminen oli sille kuulemma luonnostaan helppoa. Baptistella oli iso laukka, kun taas ravia moitittiin hieman ahtaaksi ja takaosan työntö olisi voinut myös olla parempi. 9-vuotiaana ori vaihtoi omistajaa ja sen jälkeen sen ura alkoi mennä alamäkeä. Välillä se väläytteli hienoja ratoja, mutta vähintään yhtä usein (ja koko ajan vain useammin) homma levisi käsiin. Uusi ratsastaja ei ollut Baptistelle se oikea, eikä ehkä osannut huomioida hevosen herkkyyttä. Pian omistaja siirsikin orin täysipäiväiseksi siitosoriksi. Baptiste astui lähemmäs parisataa tammaa. Monet jälkeläiset perivät isomerkkisyyttä ja isoa laukkaa. Luonteen puolesta Baptisten jälkeläiset ovat olleet hyvin kirjavaa sakkia ja itseasiassa sen pojanpojissa vasta näyttää olevan enemmän niitä haastavia hevosia.

iie. Quartilla oli musta, kaunispiirteinen I-palkinnon kantakirjatamma, joka ei koskaan itse astunut kilparadoille vaan toimi puhtaasti siitostammana. Näyttelykehissä Quartillaa kyllä nähtiin ja kaksi kertaa se valittiin tilaisuuden parhaaksi tammaksi. Tuomarit kehuivat sen kaunista ja ilmeikästä päätä, hyväpiirteistä kaulaa sekä kuivia jalkoja. Toisaalta sen etujalat olivat lievästi sapelijalkaiset ja säkä piirteetön. Quartillan liikkeet olivat kohtuullisen hyvät, laukassa tosin oli elastisuudessa puutteita, mutta etenkin tamman ravia kehuttiin ponnekkaaksi ja joustavaksi. Myös käytöksestään tamma sai kehuja. Quartilla olikin tunnetusti hyväluonteinen hevonen ja miellyttävä käsitellä. Varsoilleen se oli huolehtiva ja vahvoilla äidinvaistoilla varustettu emä. Muuten niin sosiaalinen ja laumassa viihtyvä tamma oli kuulemma ensimmäiset pari viikkoa hyvin suojeleva varsojaan kohtaan muiden hevosten kanssa. Quartillan sulhoiksi valittiin hyvälaukkaisia ja ryhdikkäitä ratsuoreja, jotka kompensoivat tamman puutteita. Sen yhdeksässä jälkeläisessä on kaksi GP-tason ratsua ja yksi I-palkinnon kantakirjaori.

ie. Tempest on ketterä ja kohtuullisen kevyt ruunikkotamma, jonka kanssa kilpailtiin nuorempana Intermediate-luokissa. Tammalla on tyypillinen kilparatsun luonne, eli se on ratsastaessa melko kuuma ja nopeasti reagoiva. Tallissa se käyttäytyy hyvin muuten, mutta on helposti kärsimätön tietäessään pääsevänsä töihin. Tempestin liikkeet ovat irtonaiset ja elastiset. Etenkin sen käyntiä on kehuttu laadukkaaksi ja tahdikkaaksi. Kouluradalla sen vahvuuksia ovat yleensä näyttävä passage, sen sijaan sarjavaihdot ovat sikäli haasteellisia, että se rikkoo niissä helposti. Tamman nykyinen ratsastaja kertookin, ettei Tempestin kanssa kannata sortua treenaamaan niitä liikaa juuri ennen kilpailusuoritusta, siitä tamma vain ottaa enemmän paineita. Tammalla on teetetty neljä jälkeläistä, joista vain yksi on ori ja loput tammoja. Jälkeläisten perusteella Tempest näyttää periyttävän reaktiivista luonnetta ja irtonaisia liikkeitä. Yksi sen tammavarsoista on kantakirjattu II-palkinnolla ja se ainoa ori - siis itse Boseirre - on peräti GP-tason kouluratsu.

iei. Udom oli vähemmän ori, jolla astutettiin joitakin tammoja, mutta jostain syystä tammojen tiinehtyvyydessä oli ongelmia. Moni tammoista jäi tyhjäksi, eikä siitä lopulta jäänyt kuin 16 jälkeläistä. Udom itse kilpaili Intermediate-luokissa ja moni orin kanssa työskennellyt valmentaja oli sitä mieltä, että sillä olisi ollut kapasiteettia GP-tasollekin, mutta sen omistajalla ei ollut rohkeutta edetä sinne asti, eikä hän myöskään ollut halukas antamaan oria ulkopuoliselle ratsastajalle. Udom oli isokokoinen ja näyttävä ori, joka teki varsin tasaisia, siistejä suorituksia kouluradoilla. Monet tuomarit tosin olivat sitä mieltä, että meno olisi voinut olla energisempääkin, mutta teknisesti hevonen suoritti liikkeet hyvin. Udom oli rento, joskin verrattain vahva ratsu, jonka kanssa joutui käyttämään selkeitä, joskus voimakkaitakin apuja. Ehkä juuri se oli yksi syy siihen, miksei sen omistajalla ollut uskallusta lähteä yrittämään GP-radoille. Udomin jälkeläisissä on kuitenkin neljä GP-tason ratsua ja useita alempien luokkien toimivia ratsuja.

iee. Talin oli pienikokoinen (161 cm) musta tamma, josta povattiin sukunsa ja liikkeidensä perusteella tulevaa koulutähteä. Tamman kanssa oli kuitenkin vähän epäonnea ja useampikin kisakausi jäi vaillinaiseksi tai meni kokonaan ohi hevosen sairastelujen (ja kerran ratsastajan sairastelun) takia. Talinilla oli kilparatsulle sopiva, taistelutahtoinen ja sisukas luonteenlaatu, hienot liikkeet ja varsin hyvä keskittymiskyky. Toki hevosesta löytyi tammoille tyypillistä temperamenttia ja hoitajansa mukaan se oli myös aika helposti stressaavaa sorttia. Todennäköisesti juuri stressillä oli oma osansa hevosen sairastelussa, mutta osin kyse oli myös vain huonosta tuurista. Kotioloissa Talin oli rauhallinen ja tyytyväisen oloinen hevonen, ja viimeisen sairasloman jälkeen omistajat päättivätkin siirtää tamman siitoskäyttöön. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja Talin onkin varsonut monia hienoja jälkeläisiä. Talin sai peräti 11 jälkeläistä ennen kuin menehtyi itse ähkyleikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

ei. Lawford edustaa laadukasta Ford-orilinjaa, joka sai nimensä 1900-luvun alussa Saksaan oldenburgsiittolan perustaneen Werner Fordin mukaan. Ford-linjan oriit ovat pitkälti kouluratsuja ja ne ovat tunnettuja laadukkaista liikkeistään sekä hyvästä perimästään. Lawford on näyttävä ja raamikas kimo ori, joka kilpailee kouluratsastuksessa GP-tasolla. Ori kypsyi hitaasti, eivätkä sen ensimmäiset vuodet kilparatsuna luvanneet hyvää jatkoa. Lawfordin omistajalla ja ratsastajalla riitti kuitenkin uskoa siihen, että vielä jonain päivänä ori puhkeaisi kukkaan ja siitä kehkeytyisi GP-tason kilparatsu. Niinpä he jatkoivat hevosen työstämistä ja lopulta heidän satsauksensa palkittiin. Lawford kilpailee yhä edelleen. Kilpakausi toisensa jälkeen näyttää siltä, että ori on kuin viini, se tulee entistä paremmaksi vanhetessaan. Jälkeläisiä II-palkinnolla kantakirjatulla oriilla on tähän mennessä reilut sata kappaletta ja se on hurjan suosittu jalostusori. Luonteeltaan Lawford on yleisesti ottaen rauhallinen hevonen, mutta toisinaan siitä pilkahtelee esiin tulisempi puoli.

eii. Ekhford on komea ruunikko ori, jolla on takanaan menestyksekäs kilpaura kouluratsastuksen huipulla. Ura aukeni jo nuorena pienemmissä luokissa, joita ori kiersi haastavuutensa takia usean eri ratsastajan kanssa. Ekhfordin omistaja alkoi olla jo melkeinpä epätoivoinen, kun kukaan ei kokenut pystyvänsä yhteistyöhön tulisen oriin kanssa. Portti GP-tasolle avautui nuoren saksalaisen ratsastajalupauksen, Heinrich Wolfin, myötä. Ratsastaja ja hevonen olivat niin sanotusti samalla aallonpituudella ja löysivät yhteisen sävelen, jonka avulla heidän yhteinen taipaleensa oli menestyksekäs. Sittemmin Ekhford on vetäytynyt kilpakentiltä viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä Saksan maaseudulle. Ekhfordin omistaa nykyään ratsastaja Heinrich Wolfin perhe. Oriitta käytetään harkitusti jalostuskäytössä juuri luonteen tulisuuden takia. Osa sen jälkikasvusta on selvästi perinyt hankalampia luonteenpiirteitä, mutta joukosta löytyy myös rauhallisempia ratsuja. Ekhford on kantakirjattu II-palkinnolla ja sillä on myös kantakirjaan hyväksyttyjä varsoja.

eie. Naenia on rakenteeltaan siro, kimo tamma, jolla on säkäkorkeutta 163 cm. Tamma kilpaili muutaman kilpailukauden verran kouluratsastuksessa Prix St Georges -tasolla, minkä jälkeen se siirrettiin siitostammaksi. Halukkaita ratsastajia olisi kyllä löytynyt, mutta omistaja katsoi parhaaksi menetellä tällä tavoin. Kilpauran jälkeen tamman kanssa ryhdyttiin kiertämään näyttelykehiä oikein urakalla. Se pärjäsikin oikein mainiosti ja valittiin pariin kertaan koko näyttelyiden parhaaksi tammaksi. Naenia on myös kantakirjattu. Tamma oli aina kahdeksanvuotiaaksi asti kasvattajansa omistuksessa, minkä jälkeen se myytiin eräälle aktiivisen kilpauran lopettaneelle kouluratsastajalle, joka kasvattaa oldenburginhevosia. Naenia viettääkin leppoista siitostamman elämää pienehköllä siitostallilla maaseudun rauhassa. Tamma on hyväluonteinen ja varsin rauhallinen hevonen, jota on helppo ja miellyttävä käsitellä. Naenian varsat ovat lähes poikkeuksetta perineet emältään sen miellyttävän luonteen ja ne ovat yhtä yhteistyökykyisiä yksilöitä.

ee. Ariane on kaunis ruunikko tamma. Säkäkorkeutta sillä on 166 cm. Ariane kilpaili nuorempana Intermediate II-luokassa. Monet epäilivät aluksi tamman kykyjä, mutta pienikokoinen tamma näytti epäilijöille, että se pystyy napsimaan hyviä sijoituksia. Ariane päihitti urallaan monia itseään isokokoisempia ja isoliikkeisempiä oriita. Tammalla ratsastaneet kehuivat sen valtiksi todella sitkeää, mutta toisaalta myös miellyttävää ja nöyrää luonnetta, sillä Ariane halusi tehdä aina parhaansa radalla. Ratsastajien mukaan parhaimmillaan Arianen kanssa saattoi päästä niin hyvään yhteisymmärrykseen, että tuntui siltä kuin tamma olisi lukenut heidän ajatuksensa. Vakuuttava kilpaura päättyi sairastelukierteeseen, jonka jälkeen omistaja ei enää halunnut rasittaa hevosta treenaamalla sitä uudestaan vaativien luokkien edellyttämään kuntoon. Ariane jäi siitostammaksi nauttimaan kotitallin rauhallisista oloista. Tamman jälkikasvusta on nähtävissä, että se periyttää varsoilleen sitkeää, mutta miellyttävää luonnetta sekä irtonaisia liikkeitä.

eei. Pacer oli näyttävä isokokoinen ori, jolla oli säkäkorkeutta 172 cm. Ruunikko ori kilpaili kouluratsastuksessa aina GP-tasolla asti. Sen kilpaura oli melko tasapaksu ja suurimmat voitot jäivät saavuttamatta. Oriin ensimmäinen omistaja kyllästyi muutaman vuoden jälkeen siihen, ettei toivottua tulosta tullut. Pacer myytiin Saksasta Hollantiin, jossa sillä ratsasti useampi nuori ratsastaja, joka vasta haki paikkaansa kilparatsastajana vaativissa luokissa. Niin Pacerista tuli uusien tulokasratsastajien opettaja, jonka kanssa he saavuttivat sijoituksia helpommista luokista ja taitavimmat saivat kokeilla siipiään GP-tasolla. Vikkelään tahtiin vaihtuvat ratsastajat pitivät kyllä oriista, jolla oli varsin miellyttävä luonne, mutta aika nopeasti he saivat ratsastettavakseen muita hevosia, joilla oli enemmän kapasiteettia huippusijoituksiin. Erinomaisen rakenteensa ja luonteensa ansiosta Pacer saavutti kuitenkin suosiota jalostusoriina. II-palkinnolla kantakirjattu ori on periyttänyt jälkeläisilleen hyvän rakenteen lisäksi näyttäviä liikkeitään.

eee. Ruunikolla Ariette -tammalla oli säkäkorkeutta tasan 160 cm. Ariette ei itse koskaan astunut kilpa-areenoille, sillä se oli puhtaasti siitoskäytössä. Tamma oli tuttu näky näyttelykehissä, joissa se saavutti useita palkintoja. Se on kerran valittu koko näyttelyiden parhaaksi tammaksi. Ariette palkittiin kantakirjaustilaisuudessa II-palkinnolla. Tamma sai paljon kehuja hienosta rakenteestaan. Myös sen liikkeitä kehuttiin ilmaviksi ja näyttäviksi. Moni Arietten selkään kavunnut kuvaili tamman ravia ja laukkaa niin isoiksi, että niissä oli vaikea istua tai ainakin tamman askellajit vaativat totuttelemista ennen kuin ratsastaja saattoi kunnolla rentoutua kyydissä. Luonteeltaan Ariette oli rauhallinen ja hyvin seurankipeä. Sen kerrotaan kiintyneen syvästi tallikissaan, joka tepasteli usein tamman karsinan lähettyvillä. Tamman muuten rauhallinen olemus saattoi välillä jopa hätääntyä, jos tuttua kissanhahmoa ei ollut näkyvissä tallissa. Arietten kerrotaan olleen varsoilleen hyvä ja huolehtivainen emä.
Sukuselvitys © isän puoli: Cynoria (VRL-11723), emän puoli: Cin